Hehei! Jospa tuota otsikkoa sen verran selittäsin, että kuulin tuommosen lentävän lausahduksen täällä yks päivä, meinas tulla ihan ikävä suomen ihmisiä. Tuli yks rakastaki rakkaampi ysätäväni Heke jotenki mieleen tosta sanonnasta. Terkkuja vaan jos satut tätä lukemaan :) toivottavasti tää muuten nyt pelittää tää vuodatus sivusto, yks päivä nimittäin kirjotin hirmu tarinat tänne ja sivusto pimeni eikä ne mun kirjotukset koskaa päässeet teän luettavaks :/

Täällä on taas sattunut ja tapahtunut vaikka ja mitä. Viime viikko meni ihan sairaan nopeesti. Meil on tosiaa nää viikot semmosia, että kolme päivää harjottelua ja kaks päivää koulua. Oon harjottelussa kansainvälisessä päiväkodissa. Ihan hyvin niitten lasten kans viihdyn, mutta muuten se touhu on niin kyseenalaistettavaa, että melkeenpä jo toivon koko harjottelun siellä päiväkodissa olevan ohi. Nyt ymmärrän miksi meitä ei päästetty orpokotiin harjotteluun, se paikka on varmasti vielä paljon kauheempi. Se vielä miinuksena siitä paikasta, että ne mun ohjaajat ei puhu englantia, eli vähä on vaikeeta se kommunikointi. Lapsukaiset siellä on kyllä tosissaa sulosia ja osa niistä puhuu vähän englantia, herttasta :)

Tostaina meillä oli tapaaminen japanilaisten vaihtareiden kanssa, johon osallistui myös kiinalaisia opiskelijoita. Kaikkien piti pitää 10min esitelmä omasta maasta ja koulutuksesta. Onneks siihen touhuun ei tarvittu kuin yks ihminen, ja meän ryhmästä löyty vapaaehtonen niin meidän muiden ei tarvinnut aukasta suutamme. Sit meidän hääty laulaa myös laulu, joka vaihtu vielä ite tilaisuudenkin aikana. Ei keksitty mitään laulua minkä kaikki ois osannut lauloo, nii päätettiinpä vetasta maamme laulu. Voi herrajumala. Kyllä on taas suomipojat maailmalla mainetta niittänyt. Tais kuulostaa tosi hulppeelle se meän esitys kiinalaisten ja japanilaisten hittibiisejen rinnalla, jotka oli vedetty vielä moniäänisesti. Onneksi se on nyt vaan kultanen muisto, toivottavasti ei tule enää vastaavia tilanteita eteen tämän reissun aikana ;) muuten oli kyllä tosi kiva nähä ees vilaukseltaan muita vaihtareita ja nuita kiinalaisia opiskelijoita. Me ei olla oltu missää tekemisissä muiden vaihtareiden kans aikasemmin, eikä tulla todennäkösesti olemaankaan. Japanilaiset on täällä vaan kaks viikkoa, ja kiinalaisista opiskelijoista meidät on muuten vain eristetty. Harmi sinänsä, olis ollut mukava tutustua niihinkin ihmisiin.

Perjantaina me käytiin kaupungilla shoppailemassa ja tinkailemassa alennuksia. Ostin aurinkolasit, makso 5e. Sit käytiin jossain paikassa, mihin oli matkaa Shanghain keskustasta viis metropysäkin väliä, en muista kyllä yhtään sen paikan nimeä. Siellä oli paljon suuria ostoskeskuksia, johon tosissaa meinas eksyä. Ei sitä niiden suuruutta osaa edes selittää, ne vaan on ihan vallattomia. Oulun Stockmann on pikku kyläkauppa niihin verratuna. Siinä menomatkalla sattu metroon kyllä niin hauska setä, että ei paremmasta väliä. Kyseinen setä astu kyytiin, alko melko kova äänisesti pitään meille puhetta kiinaksi, ja sitten englanniksi. Jotain se maailma yhtenäisyydestä selitti, ja siitä, kuinka me kaikki ollaan samallaisia, eikä edes kiinalaiset oo mitenkää erilaisia muihin verrattuna. Mie mietin siinä, että tämä on varmaan nyt niitä hetkiä kun pitäis yrittää osata olla nauramatta, sillä se hepukka ei vaikuttanut oikeastikkaan mitenkää täyspäiseltä. Lopussa se kerto kuinka kauniita me sen mielestä oltiin ja kuinka se tahtois naimisiin meidän kaikkien kanssa. Tämä koko välikohtaus loppu sanohin thank you for visiting in Shanghai baai baaai. Koko vaunu purskahti nauramaan, en vain minä. Se oli ihan mieletön se tilanne, se ukko tuli tasan yhden metropysäkin välin siinä kyydissä, se puhe oli kuin mitotettu sille välille. Olihan se hupasaa juu vaikka ei se näin selitettynä varmasti millekkään kuulosta. Hihitelkää nyt edes vähän myötätunnosta.

Eilen lauantaina käytiin tuolla keskustassa iha mahottoman kokosessa akvaariopaikassa. Siellä oli mm.rokotiileja ja haita, hui. Myö mentii semmosta tunnelia pitkin, jonka ympärillä oli akvaario, jossa ne kalat sitte uiskenteli. On kuulemma mualiman suurin tommonen tunneli. Kuvia tuli näpsittyä ihan mahottomasti, eli näätte teki sitte joskus niitä kaikkia kummallisuuksia sieltä. Tuon jälkeen käytii syömässä kiinalaisessa, ei mittän tietoa mitä syötiin, mutta siitä listalta vaan summassa osotettiin ruokia ja vedettiin nassuun. Osa oli hyvvää, osa ei. Tilattiin yhteensä kymmenen eri ruokalajia (meitä oli viis syömässä) koko setti juomineen makso yhteensä 230juania, eli 23 euroa. Aika halpa vai mitä. Tuossa ku oon marissu etten tykkää koulun ruuasta, niin onhan tuo ravinteli ruoka ihan eri tasoa.

Tänään oon vaan mähöttäny kämpillä, en oo jaksanu tehä yhtään mitään. Paitsi käydä lenkillä :) tajuttiin, että ollaan oltu kaks viikkoa aamusta iltaan menossa jatkuvasti, niin iahn hyvä pitää välillä tämmönen vapaapäivä ja olla tekemättä yhtään mitään. Kovasti ollaan suunniteltu sitä Pekingin matkaa, varmaan tässä ihan lähi v-loppuina tullaan se toteuttamaan. Meillä ei nuita vapaapäiviä oo lukkareihin laitettu, mutta me kuulemma saadaan niitä jos vaan pyydetään. Aateltiinpa sit sitä matkaa niin, että varais siihen aikaa to-ti. Kyllähän siinäki jo ehtii.

Tässäpä näitä kuulumisia taas vähäsen. Seuraavan blogin voisin varata tämän touhun ihmettelemiseen, enkä näin tapahtumien selostamiseen. Jotain pientä ehkä kulttuurista ja mietä outouksia täällä näkyy. Ois niin paljo aina kerrottavaa, mutta ku ei tämmönen ad/hd jaksa kauaa tässä näpytellä:) jättäkää taas kommenttia, oli nii mahottoman kiva lukia teidänki kuulumisia. Kuvia mie koitan saaha laitettua tännekki, mutta hätäsimmät voi käydä vilkaseen irc-galleriasta ja nimimerkkihän oli naksuu. Äiti kuitenki ihmettelee siellä, että mite ne löytää sitte :) heippa nyt  ja voikaa hyvin <3